Vaihtaisin pois montakin päivää

Saarna Vaasan kirkossa 11.9.2016
Job 14:1-6, 13-15 (Luuk. 7:11-16)

-        Kerran syntymäpäivillään eräs pohdiskeli, että kun saatetaan sanoa, että päivääkään en vaihtaisi pois, mutta kyllä minä vaihtaisin montakin päivää. Pidin sitä rehellisenä puheena ja jatkoin ajatusta mielessäni. Millaisia päiviä vaihtaisin pois? Voisin vaihtaa pois sellaisia päiviä, jolloin olen suotta suuttunut pikkuasioista. Voisin vaihtaa pois päiviä, jolloin olen kohdellut väärin läheisiä. Voisin vaihtaa pois päiviä, jolloin minua on halveksittu ja kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Voisin vaihtaa pois päiviä, jolloin olen kohdannut suurimpia suruja. Ei niin, etteivätkö tällaiset pahat päivät toisaalta ole elämän suolakin, mutta jos saisin valita, en kokisi kaikkia niitä päiviä uudelleen. Kun näin kaksi pikkusiskoani ruumishuoneella, ajattelin, että jos Jeesus nyt olisi tässä, pyytäisin kyllä että Herätä. Se on yksi niistä päivistä, jotka haluaisin vaihtaa pois. 

-       Toinen näkökulma: Kun eräässä tutkimuksessa oli kysytty vanhuksilta, mitä elämässä kadutte eniten, moni oli vastannut että kadun sitä, että olen huolehtinut ja murehtinut turhaan. Olisin voinut elää iloisemmin ja rohkeammin. 

     Huoli ja ahdistus

Tämän päivän Vanhan testamentin tekstissä Job huokaisee:  Ihminen, naisesta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä levottomuutta. Tässä  sana levottomuus ei alkukielellä tarkoita levotonta liikahtelua, vaan ahdistusta ja huolta. Ihminen on täynnä huolta ja ahdistusta. Kuin kukka hän avautuu ja kuihtuu, on kohta poissa kuin varjo.

Vanhassa testamentissa kerrotaan, miten hurskas Job menetti koko omaisuutensa, kaikki lapsensa ja terveytensä. Hän istui roskaläjällä kaapimassa märkiviä paiseitaan ruukunsirpaleilla. Ystävät tulivat häntä tapaamaan ja Jobin kärsimys näyttäytyi niin kauhistavana, että Elifas alkoi syyttää Jobia. Siihen aikaan uskottiin vahvasti, että paha saa palkkansa ja hurskaat kukoistavat. Niinpä Elifas alkoi todistella, että Jobin täytyy itse olla syypää kärsimyksiinsä. Job oli kuitenkin elänyt hyvin, auttanut kaikkia ja pitänyt suhteet ylöspäin kunnossa. Hän oli rukoillut lastensakin puolesta ja uhrannut Jumalalle syntiuhrit - jospa lapset ovat juhliessaan vaikkapa mielessään rikkoneet Jumalaa vastaan.

Nyt Job pettyi ystäviinsä ja koki, että Jumala kyttäsi ja vaani häntä. Job koki eläneensä hyvin, mutta Jumala oli ottanut hänet maalitaulukseen ja tahtoi vetää hänet tilille jokaisesta virheestä. 

Elämä liukuu pois

Bildad puolusti Jumalaa, sanoi, ettei Kaikkivaltias vääristä oikeutta. Jumala ei hylkää viatonta.

Job murehti sitä, miten elämä liukuu pois. Jos sanon itselleni: Nyt minä unohdan murheet, otan iloisen ilmeen, nauran, niin kohta iskee minuun uusi kauhu, sillä minä tiedän, että sinä, Jumala, et minua syyttömäksi julista. - Miksi minun piti syntyä?

Sofar käski Jobin pitää suunsa. Käänny Jumalan puoleen äläkä anna pahan asua majassasi. Kyllä sinä unohdat nämä kärsimykset. Toivo elää, tulee parempia päiviä. (Tämä kuulostaa tutulta puheelta.)

Job toivoi, että tällaiset ystävät ymmärtäisivät olla vaiti. Hän uskoi, että kaikki nämä kärsimykset ovat tulleet Jumalalta, ja siksi hän haluaisi keskustella Jumalan kanssa. Hän kysyi: Miksi peität minulta kasvosi? Mitkä ovat minun syntini ja rikkomukseni?

Ja jatkoi: Ihmisen elämä on laskettu tarkoin, lasketut ovat sen kuukaudet ja päivät. Sinä olet pannut hänelle rajan, jota hän ei voi ylittää. Käännä siis katseesi hänestä pois, jätä hänet rauhaan, että hän saisi iloita kuin palkkalainen työpäivän päätyttyä. Näin Job sanoi Jumalalle. Hän tuntui ajattelevan, että kun ihminen lankesi syntiin ja söi väärästä puusta niin hän ei kuitenkaan saanut syödä elämän puusta. Elämälle pantiin raja ja siksi on käsittämätöntä, että Jumala etsii meistä virheitä ja panee tilille. Elämä on lyhyt. Miksi ei saisi iloita ilman pelkoa? Miksi meillä on itku pitkästä ilosta? Miksi meillä on kintereillä pelko, että jotain pahaa voi tapahtua? 

-       -   Ihmisen elämä on todellakin lyhyt, ja siihen sisältyy paljon murheita. Siksi meillä on usein mielessä huoli, pelko ja ahdistus. Emme aina osaa iloita. Helppoheikit voivat puhua TV-seiskassa Jumalan ihmeistä, parantumisista ja jopa kuolleista heräämisistä, mutta Jobin elämänkokemus tuntuu vankalta. Jumalan ajatuksia ja suunnitelmia emme voi käsittää. Hän ei aina vastaa rukouksiimme niin kuin toivoisimme. Suuret surut kohtaavat myös uskovia. 

Job ajatteli kuolemaa ja tuonelaa paikkana, jossa Jumalaa ei ole, ja siksi siellä saa olla rauhassa, ei ole ketään joka vaatisi tilille jokaisesta hairahduksesta. Kunpa kätkisit minut tuonelaan, kunnes vihasi on asettunut!

Kunpa kaipaisit minua 

Ja toisaalta hän toivoi, että Jumala palauttaisi vastavuoroisen suhteen. Voiko ihminen herätä eloon kun hän on kuollut? Jumala kutsuisi taas Jobia ja Job vastaisi. Sitä Job on kaivannut pitkin matkaa, että Jumala ei olisi niin kaukana, vaan että hänen kanssaan voisi puhua. Jobista on tuntunut, että Jumala sortaa ja hyljeksii omien kättensä luomusta. Voisiko Jumala jälleen kaivata sitä minkä hänen oma kätensä on luonut? Olisi turvallista, jos Jumala kyllä tarkkaisi askeleitani, mutta ei pitäisi enää kirjaa synneistä. 

-        -  Juuri tällainen Jumala meillä on. Jumala puhuu meille luonnossa, elämänkohtaloissa ja Raamatun sanassa. Aina me emme ymmärrä hänen puhettaan emmekä hänen tarkoituksiaan. Mutta hän kaipaa ja kutsuu sinua ja minua. Hän lähetti Poikansa kuolemaan ja tuonelaankin. Jeesus otti kantaakseen sinun virheesi ja syntisi ja tahtoo antaa sinulle oman vanhurskautensa ja pyhyytensä. Niinpä Jumala tarkkaa askeleitamme, mutta ei pidä kirjaa synneistä, jotka on ristillä sovitettu ja anteeksi annettu.

     Uskon esimerkki uskalsi kapinoida

Jobin ystävät puhuivat Jumalasta, mutta Job puhui koko ajan Jumalalle. Hän ei kääntynyt pois Jumalan luota, ja siksi hän on meille uskon esimerkki. Jobin kirjan loppuosassa kerrotaan, miten Jumala puhui Jobille. Hän puhui ankariakin sanoja, mutta hän puhui, ja Job ymmärsi, ettei voi käsittää kaikkia asioita, kun ei voi käskeä aamuruskoa paikalleen, ei antaa hevoselle voimaa eikä luoda krokotiiliä. Ja Jumala sanoi, että hänen palvelijansa Job ei ole puhunut vastoin totuutta, mutta hänen ystävänsä ovat. Ystävätkin saivat armon, kun Job rukoili heidän puolestaan.

-       Elämän voi siis kokea joskus epäoikeudenmukaisena. Saa kantaa tuskansa ja vihansakin Jumalalle. Saa kaivata ja huutaa hänen puoleensa. Jumala vastaa ajallaan. Tänään hän kohtaa meidät Jeesuksen lempeissä sanoissa: Älä itke. Kuolema on voitettu.