Ehtoollinen

Kiirastorstain ehtoollisopetus

Vaasan kirkko 24.3.2016

(käytän lähes samaa puhetta joka kiirastorstai)

Teksti: Luuk. 22: 14-22

Jeesus haluaa hartaasti sinut pöytäänsä. Hän oli odottanut viimeistä ateriaa saadakseen syödä sen oppilaittensa kanssa. Mutta hänelle eivät ainoastaan lähimmät olleet tärkeää pöytäseuraa. Hän oli kulkiessaan Galileassa yllättänyt syömällä usein myös hylkiöiden kanssa, sellaisten kanssa, joita muut karttoivat ja pitivät erityisen syntisinä. Hänen pöytänsä on avoin kaikille niille, jotka janoavat rakkautta ja armoa.

Olemme tänään koolla Jeesuksen lähellä, niin kuin hänen opetuslapsensa olivat viimeisellä yhteisellä aterialla. Oli happamattoman leivän juhla ja syötiin pääsiäislammasta. Kun Jeesus tuona iltana asetti ehtoollisen, opetuslapset eivät vielä ymmärtäneet mistä oli kysymys. Myös meille Ehtoollisen sakramentti on suuri ja pyhä salaisuus, jota emme voi eikä meidän tarvitsekaan järjellä käsittää. Sen kautta Jumala lahjoittaa meille syntien anteeksiantamuksen ja vahvistaa uskoamme. Hän kokoaa yhteen kaikki omansa kiitosaterialle. 

Kuva: Tuija Niemistö

Leipä ja viini eivät ehtoollisessa muuta olomuotoaan, vaan pysyvät leipänä ja viininä, mutta ovat kuitenkin sitä, mitä asetussana lupaa: Kristuksen ruumis ja veri. Jeesus ojentaa sinulle leivän ja viinin ja sanoo tämä on minun ruumiini, tämä on uusi liitto minun veressäni. Nuo sanat tämä on luovat sakramentin niin että leivässä ja viinissä meille annetaan Kristus. Hän on läsnä pyhässä ehtoollisessa.

Olimmepa millaisia hyvänsä ja vaikka meillä ei olisi uskoa edes sinapinsiemenen vertaa, asetussana ei muutu vääräksi. Kristus ei sano: Jos uskotte tai olette kelvollisia, saatte minun ruumiini ja vereni - vaan: Ottakaa, syökää ja juokaa!

Luther, jonka ajatuksiin tämän saarnani perustan, asettaa kyseenalaiseksi kaikki kiistelymme siitä, kuka voi palvella Herran pöydässä ja kuka on kelvollinen osallistumaan aterialle. Hänen mielestään myös kelvoton pappi voi toimittaa ja jakaa ehtoollisen. Vaikka ehtoollisen ottaa vastaan tai jakaa täysi heittiö, se on oikea sakramentti. Ehtoollinen ei näet nojaa ihmisen pyhyyteen, sen paremmin ehtoollisen asettajan kuin ehtoollisen vastaanottajan pyhyyteen, vaan Jumalan sanaan. Asetussana ei muutu ihmisen persoonan tai epäuskon tähden vääräksi. Uskovilla ei ole myöskään Raamatun antamaa oikeutusta lähteä pois pöydästä, jossa epäuskoiset, kuten Juudas, ovat mukana.

Ehtoollisen voiman ja hyödyn saa osakseen jokainen, joka uskoo, mistä sanat kertovat ja mitä ne antavat. Jeesus lupaa asetussanoissa syntien anteeksiantamuksen, ja se voidaan ottaa vastaan uskolla. Joka suostuu kuulemaan sanat anteeksiantamuksesta, ja uskoo ne todeksi, myös saa, mitä ne lupaavat. Joka taas ei usko, ei saa mitään.

Siiskö kuitenkin kysytään uskoa? Onko mentävä pois, jos usko on heikko? Heikollakin uskolla voit tulla Jeesuksen luokse ja tarttua Jumalan lupauksiin. Hän tahtoo vahvistaa sinun uskoasi. Jeesus itse rukoilee puolestasi, ettei uskosi raukeaisi tyhjiin.

Kasteessa ihminen syntyy uudesti. Mutta uuden rinnalle ihmiseen jää vanha turmeltunut liha ja veri. Perkele ja maailma kiusaavat meitä ja niin me usein väsymme uskossamme ja lankeamme syntiin. Siksi ehtoollinen on annettu meille ravinnoksi, josta usko saa virkistystä ja voimaa, jotta se voi vahvistua. Kristuksen ruumis ei voi milloinkaan olla turha ja vailla vaikutusta. Se synnyttää uskoa ja rakkautta.

Paasto ja rukous sopivat kyllä ulkonaiseksi valmistautumiseksi, mutta mitkään harjoituksemme eivät anna meille uskoa ja pelastusta, vain Jeesuksen omat sanat tuovat aarteen eteemme ja antavat sen meille. Sanat sinun puolestasi annettu, sinun puolestasi vuodatettu antavat minkä lupaavat. Saat synnit anteeksi ja iankaikkisen elämän. Tähän lupaukseen saat tarttua.

Alttarin sakramentti yhdistää meidät Kristukseen, toinen toisiimme ja perille päässeisiin pyhiin. Vaikka meitä on monta, tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä. Saamme myös maistaa esimakua siitä taivaallisesta juhla-ateriasta, minkä Jeesus on luvannut kanssamme nauttia perillä Isän valtakunnassa.

Luther rohkaisee, että jokainen, joka tahtoo olla kristitty, ottaisi ehtoollisen vastaan usein. Ketään ei saa pakolla ajaa ehtoolliselle, mutta Kristus on käskenyt omiensa nauttia ehtoollista ja tällä tavoin muistaa häntä. Oikeat kristityt pitävät ehtoollista suuressa arvossa. He kannustavat itseään ja suorastaan tunkevat sitä nauttimaan.

Entä jos sydämemme ei kaipaa ehtoollista lainkaan? Nälkä puuttuu. Jos et tunne syntejäsi, sinun on sitä suuremmalla syyllä mentävä ehtoolliselle etsimään lääkitystä. Jumala sanallaan herättelee sinussa oikean hädän ja oikean nälän.

Jos haluat pitää silmällä omaa hurskauttasi ja puhtauttasi ja odotella, ettei mikään sinua enää kiusaisi, et voi tulla ehtoolliselle koskaan. Tule siis nyt, ja omista se aarre, mikä sinulle annetaan. Jos mielesi on raskas, ja tunnet heikkoutesi, tule luottavaisin mielin ehtoolliselle ja anna sen virvoittaa, lohduttaa ja vahvistaa itseäsi. Sano näin: Kovin mielelläni olisin kelvollinen. Ehtoolliselle en kuitenkaan tule kelvollisuuteni varassa, vaan sinun sanasi ja käskysi tähden, koska mielelläni olisin sinun opetuslapsesi.