Kilvoittelua

Saarna laskiaissunnuntaina 7.2.2016 Vaasan kirkossa

Ensimmäinen lukukappale: Jes. 58:1-9
Toinen lukukappale: 1 Kor. 13
Evankeliumi: Luuk. 18:31-43

Raamatun lukeminen vai lähimmäisenrakkaus

Onko sinulla joskus huono omatunto siitä, että et ole rukoillut tarpeeksi tai et ole jaksanut lukea Raamattua tai käydä kirkossa? Minulla joskus on. Olen nuorena saanut vahvan opetuksen, miten tärkeitä nämä asiat ovat. Tässä eräänä aamuna havahduin siihen, että viimeisellä tuomiolla Jeesus ei kuitenkaan sano, että sinä et lukenut tarpeeksi Raamattua etkä viipynyt rukouksessa, vaan hän kiinnittää huomionsa siihen, miten olen kohdannut toiset ihmiset: olenko auttanut kodittomia, ruokkinut nälkäisiä ja auttanut apua tarvitsevia. Näillä kahdella asialla on kylläkin yhteys: hengellisellä ravinnolla ja lähimmäisenrakkaudella.

Ihan hiljakkoin luin jostain ajatuksen, että nykyisin kirkko kiinnittää huomionsa tämänpuoliseen puuhasteluun, hyvän tekemiseen. Kirkko on kuitenkin olemassa jotta kuultaisiin evankeliumi syntien anteeksiantamuksesta ja iankaikkisen elämän toivosta. - Minusta olisi parasta jos nämä asiat olisivat balanssissa. Ei joko tai vaan molemmat. Kirkolla on evankeliumin aarre ja sitä tarvitsemme, ilosanomaa Jeesuksen ristinuhrista ja toivosta. Jumala kutsuu omiaan kuitenkin myös olemaan ihmisiä ihmisille ja Pyhä Henki voi osoittaa miten voimme auttaa ja rohkaista toisiamme.

Kipu ja haavat

Missä kipu tuntuu? Kuvittele että olet töissä jossain talossa, heräät aikaisin, hoidat eläimiä, kannat vettä, teet ruokaa ja palvelet pöydässä. Jos sinun emäntäsi tai isäntäsi haukkuu sinua koko ajan, etsii koko ajan vikojasi, vaatii enemmän, ahdistelee ja lyö, missä kipu tuntuu?
---- Ehkä kipu tuntuu vatsassa. Tunnet häpeää ja pelkoa. Ehkä se tuntuu sydämessä, olet henkisesti haavoilla, väsynyt ja riekaleina. Ehkä käsivarressa tuntuu nyrkiniskun muisto monta päivää. Tähän ei ole vaikea eläytyä. Meidän jokaisen ruumiissa on tällaisia haavoja ja muistoja väärin kohdelluksi tulemisesta. On myös muita kipuja.

Joskus lähimmäisen kivun näkeminen, kuuleminen, pysähtyminen, myötätunto ja konkreettinen apu parantavat myös meidän omia haavojamme. Näin sanoo myös profeetta Jesaja. Kun näin teet – eli näet, huomaat ja välität - hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen.

Milloin Jumala kuulee huutomme?

Jesajan teksti, jonka äsken kuulimme, kertoo ajasta noin 520 vuotta ennen Kristusta. Babylonia on kukistunut ja Jerusalemin temppeli on rakennettu uudelleen. Osa kansasta on saanut asua koko ajan Israelissa, osa on ollut pakkosiirtolaisuudessa Babyloniassa. Sieltä on jo palannut väkeä, mutta pääjoukkoa odotetaan. Jesajan mukaan tilanne on kaoottinen, sillä johtajat eivät oikein tee mitään. Kansan vartijat nuokkuvat nukuksissa eivät näe. Yhteiskunnassa vallitsee vahvemman laki ja sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus. Työväkeä sorretaan ja lyödään. Palvellaan vääriä jumalia, jopa lapsia surmataan ja uhrataan heille. Mutta myös jumalanpalveluselämä kukoistaa: uudessa temppelissä noudatetaan ruokapaastoa ja tehdään katumusharjoituksia.

Jumala sanoo profeettansa suulla, että se ei riitä, hän on kyllä antanut monenlaisia säädöksiä jumalanpalveluksen viettämisestä ja uhraamisesta, mutta ne eivät ole elämän ydinasia. Ydinasia on siinä, miten kohtaat toisen ihmisen, kartteletko sitä, joka tarvitsee apuasi, teetkö työtä oikeudenmukaisuuden hyväksi, oletko valmis jakamaan aikaasi, voimiasi ja varojasi. Jos haavoitat ja lyöt, sinun yhteytesi Jumalaan katkeaa, rukouksesi kaikuvat kuuroille korville. Oikea paasto on sitä, että uskallat kohdata toisen - ja kun niin tapahtuu, sinun haavasi kasvavat umpeen.

Ken on lähimmäiseni?

Tuo Runebergin virsi (431) jonka äsken veisasimme, on hyvin ajankohtainen. Siinä kyllä ensimmäisessä säkeistössä oletettiin, että osaamme pitää lähimmäisinämme omaa perhettä ja ystäviä. Eihän se aina niinkään ole. Huomioimista ja rakkautta tarvitaan lähellä ja kaukana. Tänään kun Yhteisvastuukeräys alkaa, on hyvä muistaa, että Paavalikin kierrätti monissa seurakunnissa keräyslistaa Jerusalemin köyhille. Lahjoillamme voidaan saada paljon hyvää aikaan kun puhallamme yhteen hiileen. Mutta rahan antaminen ei ole se ydinjuttu. Jesajan teksti tuntuu muistuttavan juuri lähellä olevista ihmisistä, heistä joita kohtaan päivittäin. Osaanko nähdä, osaanko kuulla - perheessä, työpaikalla, naapurustossa, kotipaikkakunnalla?

Jeesuksen opetuslapset eivät osanneet. Heistä etummaisilla oli taipumus estellä, etteivät ihmiset pääsisi Jeesuksen luokse. He estelivät lapsia ja sairaita, tämän päivän evankeliumissa sokeaa miestä, etteivät nämä tulisi Jeesuksen luo. Täälläkin kirkossa joskus joku saattaa moittia, jos lapset vähän liikkuvat tai metelöivät, ja sitten vanhemmat eivät uskalla tuoda lapsia kirkkoon. Se on väärin. Aivan jokaisella on oikeus tulla tänne, erityisesti lapsilla.

Opetuslapset tekivät virheitä, sinä teet ja minä teen.  En saisi karttaa ketään hänen tapojensa tai terveydentilansa tai asemansa tai vaikkapa hänen köyhyytensä vuoksi. Jumalan valtakunta kuuluu erityisesti sorretuille, köyhille ja syntisille. Jumalan valtakunta ei ole siellä missä kokoontuu omasta mielestään hyviä ja hurskaita ihmisiä.

Kyrie eleison

Meidän messussa on ja on tänäänkin ollut yksi avunhuuto, jonka Jeesus varmasti kuulee eikä mene ohi. Se on tuo kun laulamme ”Herra armahda”, Kyrie eleison. Sokea mies huusi juuri niin. Hän tunnisti Jeesuksessa auttajan ja Daavidin pojan, pelastajan. Opetuslapsille Jeesus oli vähemmän, Nasaretilainen, he eivät vielä nähneet ja ymmärtäneet kuka Jeesus oli ja miksi hänen pitäisi kuolla. Mutta sokea mies näki. Jeesus pysähtyi, kysyi mitä toivot, paransi ja kiitti sokeaa hänen uskostaan.  Uskovaisia onkin siellä missä emme luule, ja uskon pienuutta siellä, missä ollaan varmoja ja kovia.  

Jesajan mukaan silloin kun kohtaamme lähimmäisen ja elämme hyvää tämänpuolista elämää, myös Jumala on meidän lähellämme. Hän vastaa: hinneni, tässä minä olen. Tuo on aika upea ajatus, sillä kun Jumala kutsui Abrahamia, Jaakobia, Moosesta ja Samuelia, nämä vastasivat kuuliaisesti: hinneni, tässä minä olen. Onko Jumala kuuliainen siellä missä ihminen kurottautuu toista ihmistä kohden?

Kilvoitus

Vanhurskaus itse kulkee edelläsi, kun teet hyvää, ja Herran kirkkaus seuranasi, sanoo Jesaja. Herra siis kulkee hyvyyden edellä. Valo tulee Herralta. Kun luin tämän päivän evankeliumia, harppasin ensin aivan huomaamatta ohi sen, miten Jeesus kertoi kärsimyksestään, pilkasta, häpäisystä, sylkemisestä ja lyömisestä. Tässä väkivaltaisten uutisten maailmassa helposti sivuuttaa tällaiset kauheat sanat ja tapahtumat. Olen turtunut, tulee torjunta päälle. Tämän jo tiedän. Mutta juuri siinä on evankeliumi, joka auttaa minua olemaan oikea lähimmäinen. Jeesusta häpäistiin ja lyötiin, häneen tuli haavoja, hän tunsi häpeän ja kivun. Kun luen ja kuulen Jeesuksesta ja pysähdyn kuulemaan hänen sanojaan kärsimyksestään, minua koskettaa Jumalan rakkaus.

Raamattu ja rukous ovat olemassa, että löytäisin Jumalan ja lähimmäisen. Näin lähelle Jeesus tulee minun kipuani. Niin paljon Jumala rakasti minua ja jokaista. Tämä osoittaa tietä myös lähimmäisen luo, elämään tässä ja nyt hyvää tämänpuolista elämää, missä pysähdytään ja kohdataan toinen ihminen rakkaudella. Rakkaus on Jumalan lahja. Edellä ja jäljessä kulkee Herra itse.