 |
| Kuva: Anna Maija Kuoppala Äiti Marian liljat ja ruusut Huutoniemen kirkon alttarilla |
Jotkut kertovat muistellessaan omia vanhempiaan, että äiti tai isä piti aina lupaukset, eikä luvannut, ennen kuin oli tarkkaan miettinyt, onko se mahdollista ja onko se järkevää. Lapselle lupausten pitäminen onkin tärkeää. Petetyt lupaukset saattavat pysyä mielessä elämän loppuun asti. Pettymyksiin joutuu toki elämässä tottumaan, mutta juuri silloin kun rakastaa ja odottaa rakkautta, petetty lupaus tuntuu katkeralta. Lupausten pitäminen on kyllä tärkeää kaikessa yhteisessä elämässä. On hyvä, jos voi luottaa työkaveriin, yrittäjään, pankkiin, poliisiin, puolisoon tai pappiin.
Jumalan lupaus
Nuorena Abraham oli matkustanut isänsä Terahin ja puolisonsa Saaran kanssa Kaldean Urista, eli nykyisestä Etelä-Irakista Harraniin ja jäänyt sinne asumaan. Harran oli nykyisessä Kaakkois-Turkissa lähellä Syyrian rajaa. Silloin Jumala kutsui häntä. Herra sanoi: Abram, lähde maastasi, asuisijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua. Niin Abram, joksi häntä silloin kutsuttiin, lähti matkaan Saaran kanssa. Hän kulki ja menestyi toimissaan, mutta kaikki Jumalan lupaukset eivät näyttäneet toteutuvan, sillä Abram oli lapseton. Hän suri sitä, suri, että hänen omaisuutensa perii palvelija, kun ei ole omia jälkeläisiä.
Silloin Jumala teki liiton hänen kanssaan. Hän vei Abramin tähtitaivaan alle ja sanoi, että katso näitä tähtiä, sinun jälkeläistesi luku on oleva näin suuri. Saara ja Abraham luottivat lupaukseen, mutta pettyivät. Kun lasta ei kuulunut, Saara antoi Abramille oman orjattarensa Hagarin, että orjatar synnyttäisi lapsia Abramille. Näin tapahtuikin, ja siitä tuli aikamoista draamaa perheeseen, sillä Saaran ei ollut helppo katsella Ismaelia ja Hagaria samassa pöydässä.
Kun Abram oli jo 99 vuoden vanha, Herra uudisti lupauksensa hänelle ja sanoi että Saara on synnyttävä hänelle pojan. Abram sai myös uuden nimen: Abraham, mikä muistuttaa sanoja Kansojen paljouden isä.
Eräänä päivänä Mamren tammistossa Abraham sai kolme vierasta, kolme miestä. Abraham juoksi heitä vastaan ja sanoi: Herrani, suothan minulle sen kunnian, ettet kulje palvelijasi ohi. Hän lupasi hakea vettä jalkojen pesuun ja hieman syötävää. Sitten hän juoksi Saaran luo ja pyysi leipomaan leipää säkillisestä vehnäjauhoja. Hän otti vasikan ja pyysi palvelijaa valmistamaan siitä aterian.
Abraham palveli kolmea miestä ja miehet lupasivat: Vuoden kuluttua Saaralla ja sinulla on poika. Mutta Saara oli lähellä telttakankaan takana, kuuli sanat ja naurahti, sillä hän oli jo niin vanha, ettei jaksanut uskoa tähän lupaukseen. Silloin Herra kysyi: Miksi Saara nauroi? Miksi hän ajatteli: Voisinko minä todella synnyttää, vaikka olen näin vanha? Onko Herralle mikään mahdotonta?
Huomasitteko? Kolme miestä muuttui kertomuksessa kahdesti Herraksi eli Jumalaksi: Abrahamin sanoissa ja kertojan sanoissa. Tästä Andrei Rjubljov on maalannut pyhän Kolminaisuuden ikonin, olette sen ehkä nähneet. Jumala ilmestyi kolmen miehen tai kolmen enkelin hahmossa.
Äsken saimme kuulla, miten Saara nauroi vuoden kuluttua, kun tämä lupausten lapsi syntyi. Ja hänen naurunsa pulppuili iloa. Hän sanoi: Jumala on saattanut minut nauramaan. Hän arveli myös, että muut yhtyvät tähän iloon: Joka tästä kuulee, iloitsee ja nauraa minun kanssani. Edellisessä raamatunkäännöksessämme nauru tulkittiin häpeän nauruksi ja kohta oli käännetty toisin, näin: Kuka ikinä saa tämän kuulla, se nauraa minulle. Ei kielestä toiseen kääntäminen ole niin helppoa, ja tällainenkin käännös on mahdollinen. Mutta tuohon aikaan syntymä ei ollut häpeä, vaan lapsettomuus! Saara saattoi hävetä aiempaa nauruaan ja epäuskoisuuttaan, mutta lapsen syntymää hän ei varmastikaan hävennyt, vaan iloitsi siitä suuresti.
Siihen aikaan isät eivät osallistuneet synnytykseen, vaan saivat syntymäilmoituksen, joka annettiin monikossa riippumatta siitä, montako lasta syntyi. Abraham sai siis syntymäilmoituksen: Saara imettää poikia. Ja Saara riemuitsi: Minä olen synnyttänyt pojan hänen vanhoilla päivillään.
Jumalan lupauksen täyttyminen kesti pitkään, mutta Jumala piti lupauksensa.
Nuorena Abraham oli matkustanut isänsä Terahin ja puolisonsa Saaran kanssa Kaldean Urista, eli nykyisestä Etelä-Irakista Harraniin ja jäänyt sinne asumaan. Harran oli nykyisessä Kaakkois-Turkissa lähellä Syyrian rajaa. Silloin Jumala kutsui häntä. Herra sanoi: Abram, lähde maastasi, asuisijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua. Niin Abram, joksi häntä silloin kutsuttiin, lähti matkaan Saaran kanssa. Hän kulki ja menestyi toimissaan, mutta kaikki Jumalan lupaukset eivät näyttäneet toteutuvan, sillä Abram oli lapseton. Hän suri sitä, suri, että hänen omaisuutensa perii palvelija, kun ei ole omia jälkeläisiä.
Silloin Jumala teki liiton hänen kanssaan. Hän vei Abramin tähtitaivaan alle ja sanoi, että katso näitä tähtiä, sinun jälkeläistesi luku on oleva näin suuri. Saara ja Abraham luottivat lupaukseen, mutta pettyivät. Kun lasta ei kuulunut, Saara antoi Abramille oman orjattarensa Hagarin, että orjatar synnyttäisi lapsia Abramille. Näin tapahtuikin, ja siitä tuli aikamoista draamaa perheeseen, sillä Saaran ei ollut helppo katsella Ismaelia ja Hagaria samassa pöydässä.
Kun Abram oli jo 99 vuoden vanha, Herra uudisti lupauksensa hänelle ja sanoi että Saara on synnyttävä hänelle pojan. Abram sai myös uuden nimen: Abraham, mikä muistuttaa sanoja Kansojen paljouden isä.
Eräänä päivänä Mamren tammistossa Abraham sai kolme vierasta, kolme miestä. Abraham juoksi heitä vastaan ja sanoi: Herrani, suothan minulle sen kunnian, ettet kulje palvelijasi ohi. Hän lupasi hakea vettä jalkojen pesuun ja hieman syötävää. Sitten hän juoksi Saaran luo ja pyysi leipomaan leipää säkillisestä vehnäjauhoja. Hän otti vasikan ja pyysi palvelijaa valmistamaan siitä aterian.
Abraham palveli kolmea miestä ja miehet lupasivat: Vuoden kuluttua Saaralla ja sinulla on poika. Mutta Saara oli lähellä telttakankaan takana, kuuli sanat ja naurahti, sillä hän oli jo niin vanha, ettei jaksanut uskoa tähän lupaukseen. Silloin Herra kysyi: Miksi Saara nauroi? Miksi hän ajatteli: Voisinko minä todella synnyttää, vaikka olen näin vanha? Onko Herralle mikään mahdotonta?
Huomasitteko? Kolme miestä muuttui kertomuksessa kahdesti Herraksi eli Jumalaksi: Abrahamin sanoissa ja kertojan sanoissa. Tästä Andrei Rjubljov on maalannut pyhän Kolminaisuuden ikonin, olette sen ehkä nähneet. Jumala ilmestyi kolmen miehen tai kolmen enkelin hahmossa.
Äsken saimme kuulla, miten Saara nauroi vuoden kuluttua, kun tämä lupausten lapsi syntyi. Ja hänen naurunsa pulppuili iloa. Hän sanoi: Jumala on saattanut minut nauramaan. Hän arveli myös, että muut yhtyvät tähän iloon: Joka tästä kuulee, iloitsee ja nauraa minun kanssani. Edellisessä raamatunkäännöksessämme nauru tulkittiin häpeän nauruksi ja kohta oli käännetty toisin, näin: Kuka ikinä saa tämän kuulla, se nauraa minulle. Ei kielestä toiseen kääntäminen ole niin helppoa, ja tällainenkin käännös on mahdollinen. Mutta tuohon aikaan syntymä ei ollut häpeä, vaan lapsettomuus! Saara saattoi hävetä aiempaa nauruaan ja epäuskoisuuttaan, mutta lapsen syntymää hän ei varmastikaan hävennyt, vaan iloitsi siitä suuresti.
Siihen aikaan isät eivät osallistuneet synnytykseen, vaan saivat syntymäilmoituksen, joka annettiin monikossa riippumatta siitä, montako lasta syntyi. Abraham sai siis syntymäilmoituksen: Saara imettää poikia. Ja Saara riemuitsi: Minä olen synnyttänyt pojan hänen vanhoilla päivillään.
Jumalan lupauksen täyttyminen kesti pitkään, mutta Jumala piti lupauksensa.
Lupaus Messiaasta
Lupaus Pelastajasta ja uudesta Daavidin sukuun syntyvästä kuninkaasta sai myös odottaa täyttymistään pitkään, satoja vuosia.
Maria, Jeesuksen äiti, ei ollut äidiksi vanha kuten Saara, vaan hän oli oikeastaan liian nuori. Enkelin ilmoitus aiheutti paitsi iloa ja ihmetystä, myös huolta. Joosef ja Maria olivat kihloissa, ja kun Maria tuli raskaaksi, Joosef ajatteli, että Maria on pettänyt häntä. Kihlaus oli siihen aikaan sitova sopimus, joten Joosef harkitsi erokirjan kirjoittamista. Mutta hänelle ilmestyi unessa enkeli, joka sai hänet toisiin ajatuksiin. Enkeli sanoi, että älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi - ja että Maria synnyttää pojan, joka pelastaa kansansa sen synneistä. Tämä oli lupaus Messiaan syntymästä. Muissa tuon ajan messiaslupauksissa Messiaan sanottiin rankaisevan pahantekijöitä, mutta evankeliumin enkeli kertoo armahtavasta Messiaasta, jonka vanhatestamentillinen nimi Immanuel tarkoittaa: Meidän kanssamme Jumala!
Jeesus on luvannut olla meidän kanssamme joka päivä. Silti saamme joskus odottaa ja ihmetellä. Epäuskokin meinaa vallata mielen. Meitä kuitenkin kehotetaan tänään pitämään kiinni toivosta. Voi miten tärkeä sana toivo onkaan tässä monin tavoin vaikeassa ajassa: toivo, elämän luja ja vahva ankkuri. Isä pitää minkä lupaa! Hänelle mikään ei ole mahdotonta. Jokainen, joka pakenee hänen turviinsa, saa avun, joka ulottuu ajan rajankin yli.
Maria, Jeesuksen äiti, ei ollut äidiksi vanha kuten Saara, vaan hän oli oikeastaan liian nuori. Enkelin ilmoitus aiheutti paitsi iloa ja ihmetystä, myös huolta. Joosef ja Maria olivat kihloissa, ja kun Maria tuli raskaaksi, Joosef ajatteli, että Maria on pettänyt häntä. Kihlaus oli siihen aikaan sitova sopimus, joten Joosef harkitsi erokirjan kirjoittamista. Mutta hänelle ilmestyi unessa enkeli, joka sai hänet toisiin ajatuksiin. Enkeli sanoi, että älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi - ja että Maria synnyttää pojan, joka pelastaa kansansa sen synneistä. Tämä oli lupaus Messiaan syntymästä. Muissa tuon ajan messiaslupauksissa Messiaan sanottiin rankaisevan pahantekijöitä, mutta evankeliumin enkeli kertoo armahtavasta Messiaasta, jonka vanhatestamentillinen nimi Immanuel tarkoittaa: Meidän kanssamme Jumala!
Jeesus on luvannut olla meidän kanssamme joka päivä. Silti saamme joskus odottaa ja ihmetellä. Epäuskokin meinaa vallata mielen. Meitä kuitenkin kehotetaan tänään pitämään kiinni toivosta. Voi miten tärkeä sana toivo onkaan tässä monin tavoin vaikeassa ajassa: toivo, elämän luja ja vahva ankkuri. Isä pitää minkä lupaa! Hänelle mikään ei ole mahdotonta. Jokainen, joka pakenee hänen turviinsa, saa avun, joka ulottuu ajan rajankin yli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti