Pitkäperjantai 2015

Saarna Vaasan kirkossa ja Palosaaren kirkossa Pitkäperjantaina 3.4.2015
Matteus 27:33-54

Lapsena ajattelin hyvin surullisena Golgataa, sitä vääryyttä mikä tapahtui. Jeesus oli hyvä, kaikkia auttava ja rakastava, mutta yhtäkkiä häntä alettiin syyttää valheellisesti. Sellainen vääryys tuntui vaikealta hyväksyä. - Miksei kukaan tehnyt mitään?

Myöhemmin Golgatasta on kuitenkin tullut minulle lohdutus siinäkin mielessä, että voin ajatella: Jeesus todella tietää millaista täällä elämässä on. On paljon epäoikeudenmukaisuutta, välinpitämättömyyttä ja pelkuruutta. 
Jo silloin, kun kaikki tapahtui, Jeesuksen seuraajat tarvitsivat aikaa ymmärtääkseen. Heille aukeni vasta viikkojen ja vuosien kuluessa, että risti todellakin kuului Jumalan suunnitelmiin ja siihen sisältyi suuri lohdutus.
Olikohan siellä ristin juurella ketään, joka olisi vielä siinä hetkessä ymmärtänyt, että Jeesuksen kuolema oli jotain muuta kuin pelätyn vääräoppisen tai kapinallisen teloitus? Tuskin kukaan silloin kykeni vielä näkemään, että se tulisi kirkastamaan Jumalan rakkautta.
Sotilaat
Golgatalla oli roomalaisia sotilaita. He toivat ruoskitun Jeesuksen sinne ja tarjosivat hänelle ensin viiniä, johon oli sekoitettu sappea. Se oli vähän kuin pilaa. Viini olisi voinut kyllä lievittää oloa, mutta sappi teki sen mahdottomaksi juoda. Jeesus maistoi, mutta ei voinut juoda sitä. Sitten he ristiinnaulitsivat Jeesuksen, heittivät arpaa hänen vaatteistaan ja jäivät istumaan ja vartioimaan teloitusta. He tekivät vain velvollisuutensa ja käyttivät ne etunsa mitkä heille kuuluivat. He olivat sotilaita ja olivat tottuneet tottelemaan määräyksiä ja kovettamaan sydämensä.
  • Ehkä jotain tällaista kohtaamme arjessakin. Moni suomalainenkin työntekijä on tässä asemassa, vaikkakin pienemmissä asioissa - Ei voi aina kuunnella omaatuntoa vaan täytyy lukea tarkasti määräyksiä ja toimia niiden mukaan.
Ohikulkijat ja uteliaat
Teloituspaikka oli kaupungin ulkopuolella, mutta tien varrella näkösällä paikalla. Siellä oli ohikulkijoita. He nyökyttelivät päätään ja muistelivat Jeesuksen puheita. Jo nuo eleet olivat loukkaavia. Vielä he sanoivat: Pelasta nyt itsesi jos kerran olet Jumalan Poika.
  • Eleillä voi todellakin haavoittaa yhtä hyvin kuin sanoilla. Joskus ihmiset kerääntyvät onnettomuuspaikalle ja ovat valtavan kiinnostuneita mitä on tapahtunut. Sydän hieman liikahtaa, mutta se on niin jännittävää. On tapahtunut jotain traagista. Siitä tulee miltei viihdettä. Joskus tuntuu, että iltapäivälehdille joku suuronnettomuus on      haluttua tavaraa, josta otetaan kaikki irti.  Valokeilaan ilmestyy myös monta viisasta, jotka ovat tietävinään, miten tällaiset onnettomuudet voitaisiin estää ja mitä nyt pitäisi tehdä. Jämäköillä lausunnoilla voi ehkä saada arvostusta.
Hengelliset johtajat
Hengellinen eliitti, ylipapit, lainopettajat ja vanhimmat yhtyivät Golgatalla ohikulkijain pilkkaan. Muita on auttanut mutta itseään ei pysty auttamaan. Onhan hän Israelin kuningas, tulkoon alas ristiltä että uskoisimme. Psalmin 22 sanoin he sanoivat: Hän on pannut luottamuksensa Jumalaan, pelastakoon Jumala hänet jos kerran on häneen mieltynyt (vrt Ps 22:9). He siis sanoivat, että uskoisivat Jeesukseen, jos Jumala nyt tekisi ihmeen.
  • Ehkä kirkon johto ei tänäkään päivänä oikein jaksa uskoa ihmeisiin. Ehkä me papit yritämme liikaa omassa varassamme tätä seurakuntatyötä. Jumalankieltäjät vaativat ihmeitä. Mutta jos ihmeitä sitten tapahtuisikin, niin eivät ne vakuuta sellaista, joka ei tahdo uskoa. Joku löytää aina jonkun luonnollisen selityksen niille arkipäivän pienille ihmeille, mistä toinen iloitsee ja kiittää.
Rikolliset
Jeesuksen kahta puolta oli ristiinnaulittuna kaksi rosvoa. Matteuksen mukaan myös he herjasivat Jeesusta samoin tavoin. Matteuksen tietoon ei ole tullut, että toinen rikollisista olisi säälinyt Jeesusta ja tehnyt parannuksen ristillä.
Pimeys
Puoliltapäivin tuli pimeys yli maanpiirin ja sitä kesti kolme tuntia. Silloin kun israelilaiset olivat olleet orjina Egyptissä, ja Herra antoi faaraolle vitsauksia että tämä päästäisi kansan vapauteen, yhdeksäs vitsaus oli tällainen pimeys, niin sakea pimeys, että siihen voi käsin koskea, ja sitä kesti kolme päivää. Ehkä olet joskus kokenut mielessäsi sakeaa pimeyttä ja saatat kuvitella, millainen on se pimeys, jonka valtaan Herramme joutui ristillä kaikkien hylkäämänä.
Profeetta Aamos oli ennustanut Tuomion päivästä, että Herra antaa sinä päivänä auringon laskea puolenpäivän aikaan ja pimentää maan keskellä kirkasta päivää.  Nyt oli käsillä tuomion päivä, mutta Jumala tuomitsi kuolemaan oman Poikansa ja hylkäsi hänet ristille sinun ja minun ja jokaisen ihmisen puolesta. Tuossa pimeydessä Jeesus yhä osoitti sanansa Jumalalleen läheisesti: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit.
  • Osaammeko me hädässämme huutaa Jumalaa? Meillä on hänen ominaan oikeus rukoilla Jumalani, Jumalani. Ei tarvitse koskaan ajatella, että hän olisi hyljännyt. Vaikka hän tuntuisi olevan kaukana, hän on mukana myös kivussa ja ahdistuksessa. Hän ei hylkää eikä jätä, sillä Jeesus on kärsinyt hylätyksi tulemisen meidän puolestamme.
Auttamisen halu
Eeli, eeli, Jumalani Jumalani kuulosti joidenkin korvissa siltä, että Jeesus olisi huutanut avukseen profeetta Eliaa. Muutamat sanoivat että katsotaan tuleeko Elia häntä auttamaan. Yksi heistä antoi hänelle kepin nenässä olevan sienen avulla vähän halpaa viiniä pitkittääkseen hänen aikaansa.
  • Usein ihmiset toivovat jotain hyvääkin, vaikka eivät osaa toimia lujasti ja rohkeasti oikeudenmukaisuuden puolesta. Tekee mieli edes vähän auttaa heitä jotka kärsivät, antaa pikkuisen lievitystä. Ehkä sillä saa rauhoitettua omantuntonsa. Tai voi toivoa ja rukoilla, että joku toinen auttaisi, joku hyvä uskova tai Jumala itse.  Rukoilemalla voi joskus vältellä myös vastuutaan.
Kuolema
Kolmen aikaan iltapäivällä Jeesus huusi kovalla äänellä ja antoi henkensä. Silloin tuli maanjäristys, temppelin väliverho halkesi ja nähtiin jopa kuolleiden ilmestymisiä. Ne kertoivat siitä, että Jeesuksen kuolema ei ollut vain joku inhimillinen tragedia, vaan Jumalan teko. Maanjäristys kertoi siitä, että Jumala puhuu tässä. Temppelin väliverhon repeäminen julisti, että Jeesuksen kuolema on avannut tien Jumalan yhteyteen. Väliverho nimittäin erotti kaikkein pyhimmän paikan, mihin ylimmäinen pappi sai mennä kerran vuodessa uhraamaan syntiuhrin omasta ja kansansa puolesta. Väliverho oli poissa, enää ei tarvita uhreja eikä rangaistusta. Kuolleiden ilmestymiset kertoivat, että jo Jeesuksen kuolema oli voitto kuolemasta. Jo ennen ylösnousemuksen pääsiäistä kaikki oli toisin. Maailma ei ollut enää entisensä.
Teloittajien uskontunnustus
Oliko ristin juurella siis ketään, joka olisi ymmärtänyt että kyse oli jostain muusta kuin rikollisen teloittamisesta? Evankeliumin mukaan ne jotka panivat kaiken tämän vääryyden toimeen, lopulta uskoivat. Ei-juutalaiset pakanat, sadanpäällikkö ja sotilaat sanoivat: Tämä oli todella Jumalan Poika.
  • Heidän uskontunnustukseensa on liittynyt jo suuri joukko ja yhä liittyy. Kautta aikojen on ollut ihmisiä, jotka ovat löytäneet ristin juurelta elämänsä syvimmän sanoman. Me saamme tänään liittyä heihin, jotka uskovat Jeesukseen Vapahtajana ja kuoleman voittajana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti