Puer natus

Joulusaarna Vaasan kirkossa 25.12.2014

Luuk. 2:1-20

Vävy sanoi maanantaina, että lapsi ja lapsen äiti ja minäkin voimme olosuhteisiin nähden hyvin. Oli kolme tuntia synnytyksestä, ja vävy toisteli aika vakavana tuota että olosuhteisiin nähden hyvin. Tuntui että hän varjelisi lapsen äitiä tuoreen momman innolta, mutta kyllä hän lopulta antoi minun onnitella äitiäkin.

He olivat Jorvissa, turvassa. Silti minäkin vähän huolestuin, kun kuulin joitakin yksityiskohtia. Tyttäreni ei olisi ehkä selvinnyt hengissä, jos olisi synnyttänyt tallissa.

Synnytys on aina riski, se on aina jännittävää. Eräs vanhus kertoi, miten oli sodasta tultua joutunut käyttämään vanhempaa lasta kaupungissa lääkärissä, kun vaimo oli viimeisillään raskaana. Kun hän tuli kotiin, vaimon synnytys oli käynnistynyt. Hän lähti hakemaan kätilöä ja toistakin. Kumpikaan ei ollut kotona. Kun hän tuli kotiin, lapsi oli juuri syntymässä ja vaimo huusi apuun. Pitelin lasta sylissäni, hän kertoi, ja mietin, kumpi nyt kuolee, äiti vai lapsi, jos katkaisen tämän napanuoran.  Kätilö tuli kuin taivaan lahja, he olivat Jurvassa hyvässä turvassa.

Jeesuksen syntymä ei ollut idyllinen tapahtuma. Syntymä ei oikeastaan koskaan ole. Siihen sisältyy jännitystä, pelkoa, kipua ja verta. Lapsi ja äiti ovat aina vaarassa eikä isä pääse helpolla kun seuraa asiaa sivusta. Kätilöä ei ollut Betlehemin tallissa. Uskalsiko Joosef katkaista napanuoran?

Heprealaiskirjeessä on ihmeellinen joulun sana Jeesuksesta:

Nämä lapset ovat ihmisiä, lihaa ja verta, ja siksi hänkin tuli ihmiseksi, heidän kaltaisekseen (Hepr.2:14). Lapsilla tarkoitetaan tuossa meitä. Meidän lasten tähden Jeesus syntyi ihmiseksi.

Niinä päivinä tapahtui kaikenlaista muutakin kuin että Jeesus tuli ihmiseksi. Keisari Augustus jakeli käskyjä, veroja jouduttiin maksamaan, jotkut näkivät nälkää, joku hylkäsi kihlattunsa tai puolisonsa, lapsia syntyi ja kuoli.

Näinäkin päivinä tapahtuu kaikenlaista, on iloja mutta myös monia murheita. Sinäkin saatat kantaa surua sydämessäsi. Ehkä menetit luottamuksen, maineen, ystävän, rakkaan, ehkä lapsen, terveyden, itsekunnioituksen, sydämen rauhan, toivon. Mitä tahansa menetitkin, juuri sitä varten Jeesus syntyi ihmiseksi että hän ymmärtäisi miten vaikeaa ja vaarallista on elää ihmisen elämää. Että hän voisi olla sinua murheessasi niin lähellä ja helposti saavutettavissa kuin vain pieni lapsi voi olla. Että saisit kokea että olet turvassa kun olet hänen kanssaan, tuli mitä tuli.

Juuri kun kirjoitin pelkääjän paikalla tätä saarnaa tässä kohdassa, olimme menossa joulun lasta katsomaan. Tapahtui että edellä oleva auto pysähtyi ja ilmeisesti aikomuksenaan kääntyä, lähti peruuttamaan pellon liittymään. Auto oli poikittain tiellä, vastaantulevien virta tuli vastaan, äkkijarrutus, tieto siitä ettei ehdi pysähtyä ajoissa, kaistaa ei voi vaihtaa. Ehdin rukoilla ääneen. Edessämme oleva nuori kuski, joka oli itse suurimmassa vaarassa, ehti peruuttaa sen verran sivuun että mahduimme. Pelastus! Näinä päivinä maailmassa on tapahtunut pieniä ja isompiakin ihmeitä.

Koko ajan kohtaamme ihmeitä: sairaus paranee, alkoholistin elämä muuttuu, ihmissuhteet korjautuvat, lapsi syntyy terveenä, saamme sen mitä välttämättä tarvitsemme jaksaaksemme elää. Joskus sellaiset ihmeet kylläkin hautautuvat ajan virtaan, jotenkin arkiintuvat.

Ihmeellistä on sekin, että tässäkin kuussa kirkkoon on luultavasti liittynyt enemmän väkeä kuin koskaan ennen. Tilastot eivät tosin ole vielä valmiit, mutta uskon että se mitä kolumnisti Ilkka Koivisto kirjoitti jo vuosi sitten, pätee tänäänkin. Ihmiset liittyvät kirkkoon ja syynä on Jeesus. Syynä on se että Jeesus auttaa, että Jeesus on noussut kuolleista ja elää. Näitä liittymisiä tapahtuu erityisesti Kiinassa, Brasiliassa, Filippiineillä, Thaimaassa, Etiopiassa ja Argentiinassa. Ja nämä uudet kristityt eivät kohtaa vain A-studiossa, vaan he kokoontuvat kirkkoon ihmettelemään ja ylistämään Jumalan rakkautta.

Sillä suurin ihme on se että sinua ja minua rakastetaan aivan horjumatta, vaikka emme osaa elää oikein. Jumalan horjumaton rakkaus syntyy sylilapseksi. Hän kasvaa ja tekee väsymättä hyvää, kuolee puolestamme, voittaa kuoleman vallat, antaa uuden toivon ja tahtoo koota meidät kotiin. Hän on Jeesus Kristus, meidän Herramme. Hänen kanssaan olemme turvassa.

Heprealaiskirjeen sanoin Hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi, ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit (Hepr. 2:17). Hän syntyi lapseksi, jotta hän voisi olla Vapahtaja! Hän on täynnä armoa ja laupeutta Sinua kohtaan, hän tahtoo antaa sinulle Lohdutuksen ja Ilon.

P. Mustapään sanoin:

Me istuimme kirkossa kaikin, etupenkissä, hytisten.

Ja äkkiä näimme kedot ja laumat paimenien:
Ne olivat alttarin luona, koko Juudean kalpea maa
oli hitaasti alkanut kynttelin
                                          liekkien lomitse pilkoittaa.
Se oli himmeä ensin, se oli kuin utuinen yö.
Vaan nyt jo katso, lammaskatras kedolla ruohoa syö,
ja purppuraviitta paimenet sauvaansa nojaavat.
Ja nyt, jo katso, enkeliparvet, suuret, valoisat,

koko taivaan täyttävät soitollaan.
Ja nyt jo paimeniin, on tarttunut onni ja riemahdus,

he rientävät
             Betlehemiin.

Oi, pieni piltti lepää keskellä eläimien.
Hän on kuin lehdellä kaste, hän on aivan onnellinen,
hän ei tiedä kalkista, orjanruususta, ristinpuusta.
Hän on juuri taivaasta lähtenyt ja nähnyt elämän
hyvin ihmettelevin silmin. Hän on lapsi viaton.
Vaan tähti on hänen yllänsä. Se kuoleman tähti on.

---

Ja katosta lensi enkeli. Se purjehti valkoisin
ja kirkkaanvärisin siivin ihmisten penkkeihin.

Puer natus in Betlehem,

Cust´iloitze Jerusalem,

Halle, Halleluja.

Tapahtui niinä päivinä, että paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Niin sinäkin saat tehdä, ja niin minäkin saan tehdä.