Saarna 24.s. hell. 8.11.2015 Vaasan kirkossa
Tekstit: Dan. 2:31-41,44; Room. 13:1-7; Matt. 17:24-27
Uimahallissa oli kerran samalla radalla nopea ja iloinen
uimari, mutta hän sekoitti minun kierroslaskurini siirtelemällä helmitaulun
nappuloita satunnaisesti ryppäittäin edestakaisin. Silloin muistin vanhan
konstin, millä pysyn hiihtolenkeilläkin laskuissa. Ajattelen tärkeimpiä ihmisiä
ja rukoilen kunkin puolesta yhden kierroksen. Ihmiset ovat tärkeämpiä kuin
numerot ja muistan kyllä kenen puolesta olen rukoillut. Siitä tuli tapa – mutta
viime perjantaina mietin, kuka olisi se 20. tärkeä ihminen. Silloin muistin
isänmaan ja rukoilin kierroksen isänmaan puolesta, hallituksen ja kaikkien
muiden päättäjien puolesta. Olen kiitollinen isänmaasta, joka on antanut
minulle paljon mahdollisuuksia. Ajattelin, että ehkä isänmaa saisi olla
rukouksissani tärkeämmälläkin sijalla ja maamme päättäjiä pitäisi muistaa
silloinkin kun he ovat eri linjoilla kuin itse.
Kuulimme äsken mielenkiintoisen katkelman Danielin kirjasta. Siinä Daniel kertoi millaisen unen valloittajakuningas Nebukadnessar oli nähynyt ja selitti unen tarkoituksen. Nebukadnessar valloitti Jerusalemin noin 600 eKr. Daniel kolmen ystävänsä kanssa oli Babyloniassa kuningas Nebukadnessarin hovissa.
Nebukadnessar oli nähnyt pelottavan unen ja pyysi, että joku hänen viisaistaan kertoisi millaisen unen ja sitten selittäisi sen. Kukaan ei osannut ja kuningas käski surmata kaikki Babylonian viisaat. Silloin Daniel yhdessä ystäviensä kanssa rukoili Herraa, että hän saisi tietää unen ja voisi sen selittää. Niin kävikin.
Nebukadnessarin uni
Daniel kertoi kuninkaalle että hänen unessaan oli ollut patsas, joka oli suunnattoman suuri ja kauhistuttava. Sen pää oli kultaa, rinta ja käsivarret hopeaa, vatsa ja reidet pronssia, sääret rautaa, jalat osaksi rautaa ja osaksi savea. Sitten lähti ihmisen käden koskematta vierimään kivi, joka hajotti patsaan jalat, ja koko patsas sortui ruumeniksi, jotka lensivät pois. Kivi paisui vuoreksi, joka täytti koko maailman.
Kaksi ensimmäistä valtakuntaa
Daniel selitti, että eri metallit kertovat eri valtakunnista. Kultainen pää kuvastaa Babyloniaa. Jumala on antanut Nebukadnessarille valtakunnan, vallan, voiman ja kunnian. Babylonian jälkeen tulee toinen, kolmas ja neljäs valtakunta. Me voimme tulkita, että toinen valtakunta oli Kyyroksen johtama Meedian ja Persian yhdistynyt valtakunta. Kyyros oli myös pakanakuningas, mutta hän sanoi, että Herra Jumala on antanut minulle kaikki maan valtakunnat. Ja Jesajan kirjassa kerrotaan, että Herra sanoo voidellulleen Kyyrokselle: Minä olen Herra. Ei ole ketään toista, ei ole muuta jumalaa kuin minä. Vaikka sinä et minua tunne, minä vyötän sinut, jotta auringon nousun mailta sen laskun sijoille saakka opittaisiin tietämään, että muuta jumalaa ei ole, että minä yksin olen Herra, minä joka luon valon ja luon pimeyden ja tuotan yhtä lailla onnen ja onnettomuuden. (Jes.45:5-7).
Jumala siis voi antaa vallan niille, jotka eivät häntä tunne, ja käyttää heitäkin välikappaleinaan, jotta hänen tahtonsa toteutuisi maailmassa.
Kolmas ja neljäs valtakunta
Kolmannesta valtakunnasta meidän mieleemme tulee natsi-Saksa, joka käytti tätä nimeä. Danielin tarkoittama kolmas valtakunta ei kuitenkaan ole Saksa, vaan saksalaiset käyttivät tuota nimeä sen perusteella mikä oli heidän itseymmärryksensä oman valtakuntansa historiasta lähtien.
Kyyroksen Persian jälkeen tuli kolmantena valtakuntana Aleksanteri Suuren valtakunta. Neljäs eli rautavaltakunta voisi olla seleudikien valtakunta. Seleudikien kuningas Antiokhes Epifanes vainosi ankarasti juutalaisia ja heidän uskontoaan. Hän myös häpäisi Jerusalemin temppelin viemällä oman kuvansa kaikkeinpyhimpään. Patsaan jalkojen sekoittunut rauta ja savi voisi kertoa Seleoukoksen suvun ja egyptiläisen Ptolemaioksen hallitsijasuvun avioliitoista 200- ja 300-luvulla eKr.
Jumalan kivi
Ajattelen, että Jumalan kivi vieri Rooman valtakunnan aikana. Se alkoi tulla näkyväksi Jeesuksessa, joka syntyi Kuninkaiden kuninkaaksi ja julisti, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Hän myös opetti meitä rukoilemaan: Tulkoon Sinun valtakuntasi ja ylistämään: Sinun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti. Ajattelen, että se pieni kivi paisui Golgatan kummuksi ja on paisunut jo vuoreksi, joka täyttää koko maailman. Turhaan me pelkäämme, sillä Jumalan valtakunta on jo keskellämme.
Danielin kirja on kirjoitettu ja julkaistu todennäköisesti vainon aikana. Se sisältää rohkaisun ja lohdutuksen: Valta on Jumalan kädessä. Hän voi antaa sen huonollekin hallitsijalle, mutta hän myös ottaa sen pois ja Jumalan valtakunta on ikuinen.
Esivalta Uudessa testamentissa
Kuulimme äsken myös kaksi Uuden testamentin tekstiä, jotka kertovat suhteestamme esivaltaan, Roomalaiskirjeestä ja Matteuksen evankeliumista. Noissa teksteissä on vahva painotus, että esivaltaa tulee totella ja kunnioittaa, sillä se on meidän parhaaksemme. Jeesus käski maksaa veroa: Antakaa temppelille mikä temppelin on, Jumalalle mikä Jumalan on ja keisarille mikä keisarin on. Apostoli Paavali sanoi että esivalta on parhaaksemme eikä se kanna miekkaa turhaan. Hän koki, että hänellä ei ole mitään syytä kapinoida Rooman valtakuntaa vastaan, koska tiet ovat hyvät, on aika turvallista kulkea ja hän saa matkustaa ja tehdä lähetystyötä. Sen sijaan Uuden testamentin viimeisessä kirjassa, Ilmestyskirjassa, on myös hyvin esivaltakriittinen sävel. Siinä portto Babylon edustaa Roomaa, seitsemän kukkulan kaupunkia. (Myös Vanhassa testamentissa portto kuvaa niitä, jotka ovat uskottomia Jumalalle ja palvelevat vieraita jumalia.) Kristittyjä kehotetaan sanoutumaan irti Rooman kaupungin pahuudesta ja epäjumalanpalveluksesta. Tämä esivaltakriittinen sävel on ollut tärkeä ja rohkaiseva viesti esimerkiksi niille kristityille, jotka ovat tehneet elämän ja kuoleman valintoja totalitäärisissä valtioissa. Tärkeämpi on totella Jumalaa kuin ihmisiä.
Danielin kirja jatkuu kansalaistottelemattomuudella
Palaamme Danielin kirjaan. Danielin kirjan mukaan myös pakanakuninkaan Valta, voima ja kunnia tulevat Jumalalta, mutta kaikkeen ei pidä alistua. Seuraava Danlielin kirjan kertomus kertoo siitä, miten Nebukadnessar teetti kultaisen kuvapatsaan, jota kaikkien tuli kumartaa. Ellei kumarra, joutuu tuliseen pätsiin. Danielin kolme toveria Sadrak, Mesak ja Abed-Nego jäivät kiinni siitä että he eivät kumartaneet. He luottivat Herraan.
Uuno Kailas on kirjoittanut siitä runon, jonka lopuksi luen:
Ja katso, eräänä päivänä, kun
minun tuli niin vaikea olla,
minä avasin vanhan Raamatun.
Minun oli niin vaikea olla.
Ja ne kertoivat lehdet keltaiset
tarun, säilyvän ajasta aikaan.
Oli tulta ne suuret kirjaimet,
ne loistavat ajasta aikaan.
Sillä pätsiin pantu palamaan
oli kolme pyhää miestä.
Ja ne lauloivat riemulauluaan,
ne kolme pyhää miestä.
Tulen halki he kävivät, voittajat,
ei kajonnut liekki heihin.
He riemulaulua lauloivat
eikä liekki kajonnut heihin.
Olin lukenut muutaman lauseen, kun
minun tuli niin autuas olla.
Minä suljin sen vanhan Raamatun.
Minun oli niin autuas olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti