Mistä saisin uskon?
Saarna Ylistaron kirkossa 20.6.2015
Päivän tekstit:
Hoos. 14: 2-9
Ef. 2: 1-10
Matt. 9: 9-13
Joku ajattelee, että olen aina oikeastaan halunnut uskoa Jumalaan ja Jeesukseen, mutta en ole saanut sellaista tuntua, olen aina epävarma enkä koe olevani uskova. Joskus oikein toivon että saisin sellaisen vahvan kokemuksen että näin se on ja näin minäkin uskon.
Toinen saattaa miettiä vaikkapa hautuumaalla, että kaikki muu jotenkin vielä menee, mutta ylösnousemusta en voi mitenkään käsittää. Kyllä se niin on, että kun ihminen maahan pannaan, niin siinä se elämä sitten on ja sinne se ruumis jää. Kuka tuolta kiven alta enää nousee? Ei ole nin helppoa uskoa toiseen todellisuuteen ja suuriin ihmeisiin.
Joku meitä kuitenkin kutsuu ja vetää etsimään jumalauskoa. Palaa Herran Jumalasi luo, kaikui profeetta Hoosean julistus, ja kaikuu yhä. Hoosean aikoina ihmiset Israelin Pohjoisvaltakunnassa olivat panneet turvansa itse valmistamiinsa hedelmällisyyden jumalan Baalin patsaisiin. Kun Babylonian joukot ahdistivat, teki mieli turvautua ensimmäiseen valloittajaan Assyriaan ja sotahevosiin. Jouduttiin kuitenkin toteamaan, että Assyria ei auta, eivät komeat ratsut eivätkä puujumalat, omien kätten työt.
Luulen että jokainen ihminen etsii jotain, johon voi panna toivonsa. Mutta ei ole helppoa löytää turvaa ja pohjaa elämälle. Olen huomannut, että moni on jo nuorena turhautunut siihen, että elämässä ei ole oikein suuntaa tai makua, kaikki tuntuu yhdentekevältä.
Katekismuksessa sanotaan, että Se mihin ennen muuta turvaudumme on meidän jumalamme. Jos turvaudut toisiin ihmisiin, joudut usein pettymään. Samoin, jos turvaudut omiin voimiisi. Tämä pätee myös yhteisöihin ja kansakuntiin. Jos maamme tässä epävarmassa maailmanajassa turvautuu toisiin valtioihin, Euroopan Unioniin tai Natoon, voimme joutua kuitenkin kokemaan, että viime kädessä olemme yksin.
Vaikka väitetään, että ihmiset ovat vähemmän uskonnollisia kuin ennen, niin kuitenkin markkinoilla on tarjolla monenlaisia meedioita ja ennustajia. Jos etsit sellaisilta neuvoa niin voit olla varma, etteivät he luo eivätkä tuo sinulle tulevaisuutta. He saattavat sanoa jotain osuvaa ja viedä rahasi, mutta elämääsi hei eivät voi vaikuttaa. Jos turvaudut rahaan, huomaat että sillä saa paljon kivaa mutta ei kaikkein tärkeimpiä asioita, kuten terveyttä, rakkautta, elämän mielekkyyttä. Elämä voi kumista tyhjyyttään silloinkin, kun on kaikkea tarpeellista.
Raha, valta ja kunnia eivät suojaa meitä. Mutta ne voivat olla sellaisia epäjumalia, joita tavoittelen ja joihin panen toivoni, kun ei muuta, parempaa, ole näköpiirissä tai en osaa siihen tarttua. Jokaisella on jumala, ateistillakin. Se, mihin turvaudun, on minun jumalani.
Mutta miten siis saavuttaa luottamus ainoaan oikeaan Jumalaan ja miten luottaa hänen hyvyyteensä ja mistä saa uskon ylösnousemukseen ja kaikkeen tähän, mitä kirkossa julistetaan joka pyhä? Moni ihminen on aidosti hämillään, kun oikeastaan haluaisikin saada vahvan turvan, ja uskoa Jumalaan, mutta se ei ole niin helppoa.
Jeesuksen kohtaaminen Matteuksen kanssa on aivan ihmeellinen. Matteus istui tiskin takana tulliasemalla. Häntä halveksittiin siitä, että hän keräsi varoja hallitsijavallalle, Roomalle. Usein nuo Rooman kätyrit vetivät myös välistä, pistivät omaan taskuun. Jeesus tuli siihen ja kutsui Matteuksen seuraansa: Seuraa minua! Ja ystävyyden osoitukseksi Jeesus meni sitten aterioimaan Matteuksen kotiin.
Jeesuksen kutsulla oli siis ihmeellinen vaikutus. Hän valitsi ja kutsui. Näin Jeesus saattoi yllättää. Kysymättä mitään hän poimi seuraansa. Hän ei kysellyt vapaaehtoisia, vaan otti mukaansa jonkun kalastajan tai tullimiehen, jota ei pidetty minään. Hän ei näyttänyt panevan painoa ulkonaiselle hurskaudelle tai ihmisen asemalle, vaan kutsu tuli yllättäen. Eikä kerrota, että kukaan kutsutuista olisi kieltäytynyt lähtemästä Jeesuksen seuraan. Niin yksinkertaista se oli. Jeesus sanoi, että seuraa minua, ja kutsutut lähtivät kulkemaan hänen kanssaan.
Jeesus saattoi myös torjua. Matteuksen evankeliumin edellisessä luvussa kerrotaan, miten Jeesuksen luo tuli eräs lainopettaja ja sanoi: Opettaja, minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin. Mutta Jeesus torjui hänet: Ketuilla on luolansa, ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pohjalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi. Tuo lainopettaja tuli ikään kuin omassa varassaan, hän oli täynnä omaa voimaa ja uskoa. Ehkä Jeesus siksi torjui hänet.
Uskosi ja seuraamisesi, meidän kaikkien usko ja seuraaminen, on siis Jeesuksen varassa. Emme voi pusertaa itsestämme uskoa, jota meillä ei ole. Meillä ei ole mitään tekoja ja uskon suorituksia vietävänä Jeesukselle, vaan kaikki on lahjaa. Mutta saamme kaivata. Ajattelen, että jo uskon kaipaaminen on uskon tiellä olemista, varsinkin jos tuosta kaipauksesta puhuu Jumalalle. Rukous on ainut mitä meillä on, saamme puhua Jumalalle ja kertoa, millaisessa tilanteessa tänään olemme.
Hoosea opetti kaipaaville tällaisen rukouksen: Anna kaikki meidän syntimme anteeksi ja ota vastaan paras lahjamme: me tuomme sinulle uhriksi rukouksemme, huultemme hedelmän. Assyria ei meitä auta, ratsuihin emme enää turvaudu. Emme sano enää omien kättemme töille: Jumalamme!
Ja Jumala on täynnä rakkautta kaikkia sellaisia orpoja kohtaan, jotka tarvitsevat ja kaipaavat rakastavaa isää ja uutta elämää. Hän rakastaa erityisesti sellaisia, joita kukaan muu ei rakasta. Hoosean tekstissä sanottiin, että Vain sinulta, Herra, saa orpo osakseen rakkautta. - Hän rakastaa sinua itsensä tähden ja antaa sinulle uuden toivon. Hän virvoittaa niin kuin aamukaste, auttaa sinut kukoistamaan ja kasvamaan kauniiksi ja ihanalta tuoksuvaksi ihmiseksi.
Koko seurakunnan elämä saa aivan uutta raikkautta Herran hoidossa:
Minä virvoitan kuin aamukaste, niin että kukoistat kuin lilja
ja tunget juuresi maahan kuin Libanonin setri. Sen versot leviävät, se kasvaa kauniiksi kuin oliivipuu, se tuoksuu kuin Libanon. Tällaista kasvua ja iloa Jumala voi tuoda seurakuntiimme.
Mutta ei pidä luulla eikä edes pyrkiä siihen, että ilma olisi niin puhdasta ja steriiliä näissä meidän kirkoissa ja seurakuntakodeissa ja seuratuvissa. Elämän tuoksuja tulee suvaita. Sillä siellä missä syntiset kokoontuvat on aivan varmasti monenlaista tuoksua. Voi olla lian ja eltaantuneen viinan hajua, voi olla katkeruudesta tulleen kitkan pistävää aromia ja armottomuudesta tullutta hapanta lemahdusta. Tällaisiakin epämiellyttäviä hajuja on Jeesuksen lähellä, sillä vain syntiset tarvitsevat häntä, heitä hän kutsuu ja hän aterioi heidän luonaan ja tahtoo heitä parantaa. – Sinun armosi, Herra, on suurempi kuin elämä.
Jumala voi antaa meille rakkauden tuoksua, niin että suostumme olemaan syntisinä syntisten keskellä. Se on Jeesuksen seuraamista, kun suostumme peittämään rakkaudella toisen ihmisen vikoja ja ottamaan niitä omaan lukuun.
Uskosi ja seuraamisesi, meidän kaikkien usko ja seuraaminen, on siis Jeesuksen varassa. Emme voi pusertaa itsestämme uskoa, jota meillä ei ole. Meillä ei ole mitään tekoja ja uskon suorituksia vietävänä Jeesukselle, vaan kaikki on lahjaa. Mutta saamme kaivata. Ajattelen, että jo uskon kaipaaminen on uskon tiellä olemista, varsinkin jos tuosta kaipauksesta puhuu Jumalalle. Rukous on ainut mitä meillä on, saamme puhua Jumalalle ja kertoa, millaisessa tilanteessa tänään olemme.
Hoosea opetti kaipaaville tällaisen rukouksen: Anna kaikki meidän syntimme anteeksi ja ota vastaan paras lahjamme: me tuomme sinulle uhriksi rukouksemme, huultemme hedelmän. Assyria ei meitä auta, ratsuihin emme enää turvaudu. Emme sano enää omien kättemme töille: Jumalamme!
Ja Jumala on täynnä rakkautta kaikkia sellaisia orpoja kohtaan, jotka tarvitsevat ja kaipaavat rakastavaa isää ja uutta elämää. Hän rakastaa erityisesti sellaisia, joita kukaan muu ei rakasta. Hoosean tekstissä sanottiin, että Vain sinulta, Herra, saa orpo osakseen rakkautta. - Hän rakastaa sinua itsensä tähden ja antaa sinulle uuden toivon. Hän virvoittaa niin kuin aamukaste, auttaa sinut kukoistamaan ja kasvamaan kauniiksi ja ihanalta tuoksuvaksi ihmiseksi.
Koko seurakunnan elämä saa aivan uutta raikkautta Herran hoidossa:
Minä virvoitan kuin aamukaste, niin että kukoistat kuin lilja
ja tunget juuresi maahan kuin Libanonin setri. Sen versot leviävät, se kasvaa kauniiksi kuin oliivipuu, se tuoksuu kuin Libanon. Tällaista kasvua ja iloa Jumala voi tuoda seurakuntiimme.
Mutta ei pidä luulla eikä edes pyrkiä siihen, että ilma olisi niin puhdasta ja steriiliä näissä meidän kirkoissa ja seurakuntakodeissa ja seuratuvissa. Elämän tuoksuja tulee suvaita. Sillä siellä missä syntiset kokoontuvat on aivan varmasti monenlaista tuoksua. Voi olla lian ja eltaantuneen viinan hajua, voi olla katkeruudesta tulleen kitkan pistävää aromia ja armottomuudesta tullutta hapanta lemahdusta. Tällaisiakin epämiellyttäviä hajuja on Jeesuksen lähellä, sillä vain syntiset tarvitsevat häntä, heitä hän kutsuu ja hän aterioi heidän luonaan ja tahtoo heitä parantaa. – Sinun armosi, Herra, on suurempi kuin elämä.
Jumala voi antaa meille rakkauden tuoksua, niin että suostumme olemaan syntisinä syntisten keskellä. Se on Jeesuksen seuraamista, kun suostumme peittämään rakkaudella toisen ihmisen vikoja ja ottamaan niitä omaan lukuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti