Vastaus

Seurakunnan strategiaa tai evankeliumin kertomista miettiessämme olemme joskus lohkaisseet, että Jeesus on vastaus – mutta mikä onkaan kysymys. Mihin me Jeesusta tarvitsemme?

Kansan kaipaus

Heille, jotka toivottivat Jeesuksen tervetulleeksi hoosianna-huudoin, Jeesus oli sukupolvien odotusten täyttymys. He näkivät, että hänessä täyttyivät profeettojen ennustukset. Aasilla ratsastava kuningas toisi rauhan maan päälle. Hänestä profeetta Sakarja oli ennustanut, ja monet muut. Hän olisi se kauan kaivattu kuningas, joka murtaisi väärän vallan ja jatkaisi kuningas Daavidin valtaistuimella. Hoosianna-huudossa oli poliittinen lataus: Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee.

Kansalla oli monenlaisia maallisia huolia, joihin he toivoivat Jeesuksen olevan vastaus: köyhyyttä, nälkää, sairauksia, epäoikeudenmukaista kohtelua, maallista ja uskonnollista sortoa. He huusivat hoosianna, Herra auta.

Kaksi triumfia
Roomalaiset sotapäälliköt juhlivat voittoa ratsain. Roomalainen historijoitsija Josefus kertoo, miten tuleva keisari Titus juhli Jerusalemin kukistumista noin 30 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen ajamalla neljän hevosen vetämillä vaunuilla. Vieressä ratsasti tuleva keisari Domitianus näkemisen arvoisella ratsulla. Silloinkin kansa innostui niin että Antiokiassa kansa riensi vastaan, asettui kahta puolta tietä, ojensi kätensä ja huusi siunauksen toivotuksia.

Kun Markuksen evankeliumi ilmestyi, oli tämän toisen kulkueen aika. Silloiset lukijat osasivat mielessään verrata näitä kahta kulkuetta. Kovin toisenlainen oli aasilla ratsastava kuningas, toisenlainen kuin valtaapitävät, toisenlainen kuin mitä odotettiin, ja kuitenkin vastaus.

Jeesus puhui niin kuin se, jolla on valta
Me tämän päivän lukijat voimme verrata vaikkapa USA:n presidentinvaaleihin. Jeesuksen ei tarvinnut kehua itseään eikä moittia muita. Hänen ei tarvinnut luvata ja perua puheitaan. Hän käyttäytyi yllättävästi, mutta niin kuin se, jolla jo on valta. Rooman sotaväellä ja keisarilla oli oikeus takavarikoida omaisuutta ja palauttaa se käytön jälkeen. Samoin toimittiin aasin kanssa: Herra tarvitsee sitä, mutta lähettää sen pian takaisin.

Jeesus tunsi jo 12-vuotiaana hyvin heprealaisen Raamatun ja profeettojen ennustukset. Kun hän lähetti hakemaan aasia, hän varmasti tiesi täyttävänsä erään ennustuksen. Oli tärkeää näyttää välähdys siitä toisenlaisesta kuninkuudesta, mitä kohti hän kulki kärsimyksen ja kuoleman kautta. Jeesuksen syntymässä, elämässä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa oli merkkejä, jotka osoittivat, että hän oli se, josta oli ennustettu, se odotettu, kauan kaivattu vastaus.

Mikä on kysymys?

Mutta mikä on kysymys? Mikä on meidän kysymyksemme tänään?

Päivän epistolateksti on osoitettu seurakunnalle, jolla on koettelemuksia ja samalla kuitenkin ilo ja riemu. 1. Pietarinkirjeestä käy ilmi, että seurakunta kärsii, sitä vainotaan, panetellaan ja syrjitään. Uudestisyntyminen ei silloin ollut vain jotain hienoa hengellistä kieltä, vaan se oli konkretiaa ja se sattui. Se joka lähti seuraamaan ristin miestä, luopui vanhasta ja aloittaessaan uuden saattoi joutua seuraamaan Jeesusta kärsimyksen tiellä jopa kuolemaan asti.

Jeesus oli niin vahva vastaus, että kannatti lähteä tälle vaikeallekin tielle. Vastaus mihin?

Kirje on osoitettu viidelle Vähän Aasian seurakunnalle, kristityille, jotka asuvat hajallaan ja muukalaisina. He eivät luultavasti olleet kääntyneet juutalaisuudesta kristinuskoon, vaan ovat olleet ns. pakanoita. He kaipasivat armoa ja rauhaa, ja sitä apostoli heille toivotti.

Kirjeen alkujakeiden perusteella heillä oli sydämellään syyllisyyttä, joka puhdistettiin Jeesuksen verellä. He olivat toivottomia, ja Jumala antoi heille elävän toivon herättämällä Jeesuksen kuolleista. He eivät olleet saaneet nähdä Jeesusta maan päällä, mutta heissä oli syntynyt usko ja rakkaus ylösnousseeseen Herraan.

He eivät olleet Jeesusta nähneet, mutta he olivat kohdanneet. Ja siksi heillä oli sanoin kuvaamaton, kirkastunut ilo ja riemu. He tunnistivat kaivatun kuninkaan ja iloitsivat samalla tavalla kuin kansanjoukko Jerusalemin porteilla.

Kuulimme äsken, että sanoman Kristuksesta toivat heille lähettiläät, joilla oli taivaasta lähetetty Pyhä Henki, sama Kristuksen henki, joka vaikutti profeetoissa jo kauan ennen Jeesuksen syntymää. Profeetat eivät saaneet nähdä etsintänsä ja ennustustensa täyttymystä, mutta hajallaan asuvat muukalaiset saivat sen armon. He saivat kuulla armon sanan ja heissä syntyi usko ja riemu. He eivät nähneet Jeesusta, kuten mekään emme ole nähneet, mutta he saivat kokea pelastuksen, sellaisen täyttymyksen, jota enkelitkin kadehtivat.

Olen saanut kohdata tällaisia pietarinkirjeen ihmisiä, joilla on silmissä riemu ja sydämessä elävä toivo vastoinkäymisissäkin. He ovat jakaneet monien iloja ja suruja, auttaneet, rohkaisseet ja rukoilleet. He ovat heittäneet murheet Jeesuksen kannettavaksi ja luottaneet Vapahtajan hyvään huolenpitoon. He ovat pitäneet tärkeänä kristittyjen keskinäistä rakkautta, koska se oli Vapahtajan kehotus ja rukous. Kiitos näistä ilon lähettiläistä.

Jukka Salminen ihmettelee laulussaan:
Mistä ilo syntyy, miten hymy leviää?
Ilonhiutaleita ympärillemmekö jää?
Mistä ilo syntyy, mikä riemun aikaan saa?
Lahjaako se on vai voiko siihen vaikuttaa?
Ajattelen että se on lahjaa. Se tulee Jumalalta ja säteilee ihmisistä, joilla on Kristuksen henki, rakkauden henki. Haluaisin tänään liittyä tähän pelastettujen riemuun ja ehkä sinäkin haluaisit. Jeesus ei ole vastaus kaikkiin kysymyksiin, mutta hän on vastaus tähän kaipaukseen. Riemusaattoon saa liittyä, vaikka ei vielä ymmärrä miksi. Hoosianna!