Upoksiin

Saarna Laihian kirkossa 11.1.2015
1 Moos. 9:12-16, Gal. 3:23-29, Luuk. 3:15-18,21-22

Upoksiin

Joskus kuumana kesäisenä päivänä on täytynyt pyyhkiä papin pää ennen vauvan päätä, kun hiki on virrannut. Silloin on tullut mieleen, että ortodoksien käyttämä vauvan upotuskaste olisi oikeastaan helteellä mukava. Myös Jeesuksen kaste Jordanilla oli upotuskaste. Jo varhaisessa kristillisessä katekismustekstissä Apostolien opetus, joka on peräisin noin vuodelta 100, annettiin kuitenkin mahdollisuus suorittaa kaste hyvin monella tavalla: juoksevassa vedessä tai muussa vedessä, kylmässä tai lämpimässä vedessä, tai niin kuin me teemme, valelemalla päähän kolmesti vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Upottaminen vahvana vertauskuvana kertoo siitä mitä kasteessa tapahtuu. Kun kastettava on upoksissa, hänet kätketään kuolemaan Kristuksen kanssa, ja vedestä nousee uusi ihminen joka on kuollut pois synnistä. Näin apostoli Paavali kuvaa kastetta Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa. Nykyäänkin kasteen yhteydessä luetaan rukous, jossa pyydetään että hän kuolisi pois synnistä ja eläisi Kristukselle. Joskus tuntuu vähän omituiselta mainita sana kuolema pienen vauvan juhlassa, mutta synnistä kuoleminenhan tarkoittaa sitä että oppisi rakastamaan.

Johannes Kastajan opetus

Luukas kertoo, miten Johannes Kastaja kastoi ja opetti Jordanilla. Hän opetti ensinnäkin, että profeetat ovat ennustaneet tulevaa tuomiota, kääntykää ja ottakaa kaste, että synnit annettaisiin teille anteeksi. Toiseksi tehkää hedelmiä, joissa kääntymyksenne näkyy, jakakaa omastanne, jos teillä on ruokaa tai vaatetta niin antakaa sille jolla ei ole.  Vielä Johannes kertoi, että minun jälkeeni tulee minua suurempi, Messias, joka kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella. 

Kaikki nämä sanat ovat tärkeitä: kääntyminen, kaste, hyvät teot ja Jeesus. Joissakin seurakunnissa ja kirkkokunnissa puhutaan paljon ennustuksista, kääntymisestä ja Jeesuksesta, mutta ei eletä todeksi käytännöllistä rakkautta. Joissakin seurakunnissa tehdään paljon hyvää, pyritään sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, mutta Jeesus unohtuu.

Jeesus unohtuu jos on tunne että pärjätään ilmankin. Ehkä länsimaisissa yhteiskunnissa ja kirkoissa on nyt tätä henkeä, että viisaus ja pelastus on omissa käsissä.  Mutta kyllä sellaistakin joskus tapaa, että luetaan Raamattua niin paljon, että ei ehditä tehdä hyvää. Ikään kuin paetaan omaan hengellisyyteen. Itsekin huomaan joskus puolustelevani, että en ehdi käydä naapurissa, kun on niin paljon tätä hengellistä työtä. Ja toisaalta iloitsen siitä, että lehtiä ja internettiä selatessa saa lukea myös miten monet huomaavat avun tarvitsijan, pysähtyvät, välittävät, perustavat avustamisryhmiä ja osoittavat konkreettista rakkautta. Se on hyvin kristillistä.

Jumalan armo, usko ja ihmisen teot

Tässä ollaan ihan kristinuskon ytimessä, kun herää kysymys miten nämä suhtautuvat toisiinsa: Jumalan armo, usko ja ihmisen teot. Jos rippikoulun päättyessä kysyn että miten ihminen pääsee taivaaseen niin joku saattaa vastata että noudattamalla kymmentä käskyä. Joku taas vastaa että ei tarvitse noudattaa käskyjä kun saa kaiken anteeksi. Oikeastaan molemmat vastaukset unohtavat jotain tärkeää.

Ei taivaaseen pääse omilla töillä, vaan Jumalan armosta. Tämän päivän sekä Vanhan testamentin että epistolateksti julistavat meille Jumalan ääretöntä armoa ja hänen liittonsa lujuutta. Vanhan testamentin teksti kertoi siitä, että Jumala tekee ihmisen kanssa liiton kysymättä vastausta, hän laittaa sateenkaarensa pilviin muistuttamaan niin meitä kuin itseäänkin siitä että hän on armollinen, vaikka ihminen ei osaa rakastaa.

Paavali taas kirjoittaa Galatalaiskirjeessä, että kun laki osoittaa meille, ettemme osaa rakastaa, niin usko vapauttaa meidät tästä laista. Kun uskomme Kristukseen, olemme vapaat lain tuomiosta. Meidän yllemme on kasteessa puettu Kristus, hänen hyvyytensä ja pyhyytensä, ja siksi saamme periä Taivaan.

Kaste siis on se luja liitto, jonka Jumala solmii lapsensa kanssa. Siihen ei tarvitse eikä pidä sekoittaa omia tekoja.  Kasteen liitto on niin vahva, että vaikka yrittäisimme pestä kastetta pois, Jumalan puolelta liitto pitää.

Mutta mitä se tarkoittaa, kun Johannes Kastaja sanoo että Messias kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella ja erottelee jyvät ja akanat? Liittyykö Jeesuksen kasteeseen ja meidän kasteeseemme myös tuomion mahdollisuus?

Niinhän se on, että ei kaste ole mikään sellainen seremonia, joka pelastaa itsessään. Raamatun mukaan kasteeseen liittyy usko. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu. Usko Jeesuksen ylösnousemukseen ja häneen Vapahtajana liittää meidät Kristukseen. Uskolla otamme vastaan kasteen ja ehtoollisen lahjan.

Luther pitää välttämättömänä, ettei meiltä ensin kysytä oikeaa uskoa, vaan ensin on Jumalan antama kasteen lahja.  Siksi voidaan kastaa paitsi aikuinen myös pieni lapsi kysymättä, onko hänellä oikea usko – tai pikemminkin luottaen siihen että lapselle lahjoitetaan usko.

Kaste ei ole jotain ollutta ja mennyttä, vaan kristitty saa joka päivä elää todeksi omaa kastettaan muistelemalla sitä. Voin vaikka sanoa: Kun sinä olet minut omaksesi ottanut niin pidä huolta. Auta uskomaan Kristukseen ja armoon. Jo tällainen uskon kaipaaminen on pelastavaa uskoa.

Minulla on myös toinen syy palata kasteeseen: Tämänpuolinen elämä.

Lutherkin puhuu tuosta miten kaste on sellaista upottamista, jossa vanha ihminen kuolee ja vedestä nousee uusi ihminen. Ja kristillinen elämä on sillä tavalla päivittäistä paluuta kasteeseen että kuoletamme pois sitä ihmistä, joka on kiukkuinen, vihamielinen, ylpeä, ahne, paheiden täyttämä ja epäuskoinen. Esiin pääsee nousemaan se ihminen, joka osaa rakastaa niin että olemme sävyisämpiä, kärsivällisempiä ja hellempiä. Luther kutsuu meidät pistämään kasteen harjoitukseen, niin että emme eläisi kasteen vastaisesti.

Kasteen armo, Kristuksen pyhyys ja puhtaus tulee siis sinun osaksesi aivan ilman omaa ansiotasi. Saat ottaa sen vastaan uskomalla siihen että Jeesus on puolestasi kuollut ja noussut kuolleista ja suojaa sinua pyhyydellään. Kuin valkoinen kastepuku tai alba hän käärii sinut suojaansa.

Samalla sinut ja minut ja koko tämä seurakunta kutsutaan panemaan harjoitukseen kaste niin että kuolisimme joka päivä synnistä, oppisimme olemaan rakastavan Kristuksen käsinä ja jalkoina tässä maailmassa. Sellainen kirkko, joka uppoaa ja nousee Kristuksen mukana, on dynaaminen kirkko ja täynnä rakkautta.

Kastevirteni sanoin:
Nyt johda meitä pieniä
ja pidä meidät uskossa,
toivossa, rakkaudessa.