Viimeistä päivää - Uusi vuosi

Puhe Vaasan kirkossa 31.12.2014

1. Piet.1:22-25, Luuk. 13:6-9

Jeesus esitti vielä vertauksen: »Eräällä miehellä oli viinitarhassaan kasvamassa viikunapuu. Hän meni etsimään siitä hedelmiä, mutta ei löytänyt. Silloin hän sanoi puutarhurille: 'Jo kolmena vuotena olen käynyt etsimässä hedelmiä tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Kaada se, sehän vain vie voiman maasta.' Mutta puutarhuri vastasi: 'Herra, anna sen olla vielä yksi vuosi. Minä muokkaan ja lannoitan maan sen ympäriltä. Jospa se ensi vuonna tekee hedelmää. Jollei niin käy, käske sitten kaataa se.'»

Niin kuin viimeistä päivää

Elätkö sinä niin kuin viimeistä päivää? Tällä sanonnalla tarkoitetaan ehkä yleensä sitä että eletään nautiskellen, uhkarohkeasti eikä välitetä säännöistä ja laeista, vaan tehdään mitä huvittaa. Mutta viimeistä päivää tai elämän viimeistä vuotta voi elää myös toisesta näkövinkkelistä.

Mulla oli viime talvena sydänvaivoja ja kun sydän löi omaa tahtiaan niin tuli usein kuolema mieleen. Ajattelin, että Vaasassa pidettävät Valtakunnalliset Lähetysjuhlat jäävät ehkä viimeiseksi työtehtäväkseni tässä ajassa. Niinpä otin tavoitteeksi hoitaa tehtävän niin hyvin kuin mahdollista ja niin että noista juhlista ja niiden valmisteluista jäisi monen ihmisen sydämeen hyviä muistoja. Se olikin aivan hyvä ajatus, joka myös mielestäni toteutui aika mukavasti, ja toivoisin että voisin tuoda jotakin tuollaista näkökulmaa myös tulevaan vuoteen.

Ehkä Jeesus sanoikin sinun tai minun puuni kohdalla että antaa olla vielä yksi vuosi.

Millaista hedelmää tahtoisin tuottaa?

-       Toivoisin että osaisin rakentaa kirkossa ihmisten kesken toinen toisensa kuulemisen ja kunnioittamisen henkeä. Uskon että me seurakunnassa tarvitsisimme nyt hyvää yhteishenkeä ja yhteistä innostusta.  Silloin toteutuisi tuo 1. Pietarinkirjeen sana, että olisi vilpitöntä ja veljellistä rakkautta, että rakastaisimme seurakunnassa toisiamme uskollisesti ja kaikesta sydämestämme. Jos osaisin näin toimia niin tuottaisin sitä kaikkein tärkeintä hedelmää, rakkauden hedelmää.

-       Rakkauden hedelmä ei ole tunne vaan teko. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että en kylväisi huonoja uutisia työtovereista tai kristityistä edes naapuriseurakunnassa. Voi miten helposti sellainen ikävä todistus tai arvostelu livahtaakaan huulilta?

-       Joskus kun on joku huono tapa, niin siitä ei pääse ellei korvaa sitä paremmalla. Voisinko korvata arvostelunhalun kiinnittämällä tietoisesti huomiota niihin asioihin, mitä nämä joskus hieman haastavatkin ihmiset tekevät hyvin ja oikein?  Kannustavassa ilmapiirissä jokaisen on hyvä toimia. Tai entä jos en etsisikään hyvää hedelmää vain heidän puustaan vaan omastani? Se voisi tuoda tarvittavaa nöyryyttä, kun ei omasta puusta löydy hedelmiä - tai jos löytyy, niin siitä ilosta voin olla kärsivällisempi toiselle. Harvemmin uskon yhteydessä puhutaan tästä, mutta kyllä itsessäänkin saa nähdä jotain hyvää, terveellä itsetunnolla on helpompi olla hyvä lähimmäinen toiselle. 

Rakkauden teot voivat olla joskus myös jotain hyvin konkreettista. Joillakin ihmisillä on taito kulkea silmät auki ja tehdä toiselle niin kuin toivoisi itselleen tehtävän. Tällaisista kristityistä tahtoisin ottaa mallia. Joskus katselen ihaillen vanhempia, jotka viettävät aikaa lastensa kanssa ulkona, veneessä, uimassa, hiihtämässä ja kalassa. Tajuavatko he itsekään, miten valtava merkitys tällä arjen tavallisella rakkaudella on heidän lapsilleen?

Panin hiljakkoin myös ilolla merkille, että lähimmäisenrakkaus on löytänyt viime vuosina aivan uusia muotoja. Esimerkiksi Facebookkiin on syntynyt uudenlaisia nopean toiminnan joukkoja. Kun jonkun talo palaa, niin jo pian on syntynyt auttamisen ryhmä. Ryhmä on suljettu, niin että kaikki eivät näe mitä siellä sovitaan, mutta ryhmään voi päästä mukaan kun joku jäsen liittää pyynnöstä mukaan. Ryhmän kesken voidaan sitten sopia kuka antaa kinkkua, kuka vaatteita, kuka koiranruokaa jne. Kaikki hyvä työ tässä maailmassa ei välttämättä ole julkista tai seurakunnan organisoimaa, mutta se pohjautuu silti juuri oikeisiin arvoihin: kristilliseen lähimmäisenrakkauteen. Joskus jopa tuntuu että samalla kun yhteiskunnassa on nähtävillä käsittämätöntä välinpitämättömyyttä ja raakuutta, myös yhteisvastuu, rakkaus ja välittäminen nostavat päätään.

Tänä iltana saan tuoda ja sinä saat tuoda kuluneen vuoden Jumalalle sellaisena kuin se oli, hedelmineen ja marjoineen, mutta myös kuivuneine oksineen. Tämä vuosi ei ollut täydellinen. Mutta Jumalan rakkaus peittää vikamme ja näkee meissä sen, mikä voi kasvaa ja uudistua. Hän tahtoo myös antaa meille Pyhän Hengen voiman uudistamaan ja vahvistamaan rakkauttamme.

VK 561: 7-8:

Jos vielä lahjoitat huomenen uuden,

Henkesi minua johdattakoon

syntini, vilppini paljastakoon.

Varjele pauloista uskottomuuden.
Uudista minutkin ihmiseksi,
joka on sinulle kunniaksi.